Hei haluatko virtuaaliterapiaa

vai rahapelipelaamista onko IRC-Galleria se mikä mahdollistaa tavallista kasvua ja kehitystä tukevaa toimintaa lapsille ja nuorille TARVITAANKO AIKUISIA, VANHEMPIA TAI AMMATTIAUTTAJIA LIVENÄ ja virtuaalisesti vai kuinka?

Mieltäni askarruttavat työyhteisössämme työntekijät, joiden mielestä ei pidä vastata asiakkaidemme sähköposteihin heidän kysyessä neuvoa lastensa kanssa toimimiseen. Puhelimessa keskustelu ja vanhempien ohjeistaminen ei ole kaikkien työntekijöidemme mielestä sopivaa. Tänä päivänä on suotavaa useimpien instanssien ohjeistusten mukaan ottaa yhteyttä sähköpostilla, jos asia ei ole kiireellinen, ja muussa tapauksessa pyydetään soittamaan ennen kuin lähtee esimerkiksi päivystävälle lääkärille. Olemmeko tekemässä itseämme tarpeettomiksi asiakkaillemme, vaikka keskustelu sähköpostilla tai puhelimitse olisi hyvinkin luontevaa, koska keskustelukumppaneilla on kasvot jo olemassa aiempien kontaktien perusteella. Tämä olisi omasta mielestäni turvallista ja tähän aikaan sopivaa pitää yhteyttä tarvittaessa.

Virtuaalimaailma kasvattajana on mahdollisuus monenlaiseen oppimiseen ja vuorovaikutuksessa olemiseen. Vastuulliseen vanhemmuuteen kuuluu myös vastuu lasten ja nuorten turvallisuudesta Internetissä, eikä sen tarvitse aiheuttaa suurta päänvaivaa. Useimpien tietoturvaohjelmistojen vakiotoimintoihin kuuluu lapsilukko-ominaisuus, jonka avulla voi estää lapsia joutumasta alttiiksi haitalliselle verkkosisällölle ja rajoittaa esimerkiksi verkon käyttöaikaa, moniko vanhempi tietää, tekee tämän saati asentaa lapsilukko-ominaisuuksia? Onko Internet lapsille ja nuorille itsenäisen kasvun ja itsehoidon mahdollistaja vai mikä? Mikä on meidän ammattilaisten vastuu esim. keskustelujen sujuvuudesta suhteessa vanhempiin sähköpostien välityksellä vaikka ym. asian tiimoilta, mikä niin montaa vanhempaa kuitenkin askarruttaa.

Kaikilla ei ole taitoa muunnella mielikuvia mielessä tarpeen mukaan tai haluamallaan tavalla. Lapset ja nuoret vasta kehittävät näitä taitojaan. Tarvitsevatko he tulevaisuudessa avukseen virtuaaliympäristöjä, virtuaaliterapiaa, joita katsotaan datalasien avulla. Näin nuoret ja lapset voivat hakea apua omatoimisesti vaikkapa korkeanpaikankammoon tai hämähäkki pelkoon. Voi hyvin olla, että jokainen niin lapsi tai aikuinen voi pian työstää fobioitaan oman mikronsa ääressä. Tietenkin myös kuvankäsittely-ohjelmat voivat olla avuksi, joilla anopin / kurjan ”open” naama saadaan sopivasti häivytettyä. Näin voit hoitaa, jopa sen kurjan pomon tuottaman tavoitetulos fobian työajalla pois. Kätevää eikö vain? Vanhemmille jää aikaa entistä enemmän tehdä työtä virtuaalimaailmassa hoidellen verkostoja, puhelimen, sähköpostin ja videoneuvottelujen avulla. Luotammeko siihen, että lapset ja nuoret osaavat hakea sen avun minkä kulloinkin tarvitsevat – miten ohjaamme heitä käyttämään virtuaaliympäristöä oman voinnin hoitamiseen?

Mahdollistaako teknologia lastemme ja nuortemme oikeanlaisen oppimisen ja kyvyn toimia verkossa. Haluammeko, että he pääsevät mukaan rahapelikenttään jossa ihmisvastus ei ole enää välttämätön, vaan miltei kaikentyyppisen pelaamisen voi suorittaa persoonatonta konetta vastaan. Tukeeko tämä lastemme ja nuortemme kykyjä oppia vuorovaikutustaitoja sekä toimia verkossa ja oppia miten Internet tuo mukanaan mahdollisuuksien kirjon omalle kotipäätteelle. Raha vaihtaa omistajaa ilman näkyvää ihmiskontaktia, siihenkö tähtäämme tulevaisuudessa? Mikä ja miten opetamme lapsillemme sen mistä raha tulee vai seinästä ja mihin se menee, tietokoneeseen – näinkin olen lapsen kuullut selittävänä kortin avulla vanhempien rahan tulemista ja kulumista. Oulun yliopiston kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö, teki tutkimuksen Helsingin nuorisoasiainkeskuksen koordinoima Netari.fi- hankkeesta ja tässä tutkimuksessa nuoret toivat avoimissa vastauksissaan esille, että poliisi haluttiin IRC-Galleriaan nimenomaan nuorten kysymyksiä varten, eikä valvojan roolissa. En vastusta em. galleriassa poliisin toimintaa ja heidän on tietysti pysyttävä nuorten virtuaalimaailmassa mukana. Jään vain miettimään, kun itselläkin usko horjuu niin oikeustoimeen kuin terveystoimeen, kuka siellä vastaa ja kenelle: kenen kanssa soppaani hämmennän? Miten turvaamme lastemme ja nuortemme virtuaalimaailman keskustelut?