Tällä viikolla korviini kantautui uutinen radiosta ja siinä kerrottiin vanhuksien epäinhimillisistä oloista. Uutisessa mainittiin, että vanhukset eivät välttämättä pääse kuukausienkaan sisälläolon jälkeen ulos ns. ”ihmisten ilmoille”. Tällaiset vanhukset asuvat yleensä yksin kotona tai sitten laitoksissa, joissa hoitohenkilökunnan resurssit eivät riitä tällaisen perustarpeen huomioon ottamiseen. Paljon vanhuksia asustelee kotona ja he kärsivät yksinäisyydestä. Ainoat kontaktit ulkomaailmaan saattavat olla esimerkiksi ruoanjakelijat ja omaiset silloin tällöin.
Nyt kun puhutaan maailman verkottumisesta ja virtuaalisista tapaamisista, niin ajattelisin, että tässä olisi varmasti yksi hyvä kohta, missä kehittynyttä tekniikkaa voitaisiin viedä eteenpäin ja käytäntöön. Tosin tekniikasta ja laitteista tulisi tehdä yhtä helppokäyttöisiä kuin esimerkiksi televisioista. Eikö olisikin vanhuksen mieltä virkistävää ottaa ”näköpuhelu” vaikka televisioruudun kautta entiseen naapurin Maijaan, vaikka tämä asuisikin toisella puolella Suomea? Vanhusten tarpeena ja tapana on puhua paljon ja näin etäyhteyksien kautta heillä olisi mahdollisuus löytää jutustelukavereita, joiden kanssa päivittää asioita.
Meidän nyt nuorien henkilöiden osalta tulevaisuudessa tällainen yhteydenpito on varmasti käytössä, koska nyt harjoittelemme ahkerasti Facebook –tilapäivitysten päivitystä ja muita sosiaalisen median luomia työkaluja. Todellinen tarve olisi kuitenkin nyt tällä hetkellä ikääntyneiden henkilöiden osalta, koska elämme sellaista aikaa, että resurssipula on tosi. Lisäksi resurssipula tulee jatkossa vain lisääntymään, kun suuret ikäluokat vanhenevat ja jäävät kotiin työelämästä. Ja niin, olisihan se kiva olla kuvayhteydessä vaikka omaan mummoon verkon kautta esim. kahvitunnilla ja piristää tämän päivää näyttäytymällä kuvaruudussa :)
Oma äitini on ollut kolmisen vuotta leskenä ja elää yksin. Yli viidenkymmenen avioliittovuoden jälkeen hän alituisesti kaipaa seuraa. Hän soittaa päivittäin lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Kännykkää tai tietokonetta hänellä ei ole. Tietokoneen hankkimista olen edottanut hänelle muutaman kerran, mutta tuloksetta. Tieokoneen näpyttely ei taitaisi olla mummun juttu, mutta näköpuhelu vanhoihin ystäviin tai työkavereihin saattaisikin olla keino saada mummulle seuraa. Ei olisi huolta siitä, miten pääsee tapaamaan ystäviään ja kuka milloinkin kuljettaa. Tietokone vaan päälle ja jutustelu kaverien kanssa voisi alkaa. Uskon, että lapsenlapsillakin olisi aikaa jutustella mummun kanssa. Myös lääkärissäkäyntiä verkon välityksellä voisi kehittää. Monesti vanhuksilla on lääkärille sellaista asiaa, joka ei vaadi tutkimuksia, vaan esimerkiksi lähetteen tutkimuksiin tai lääkereseptin.
VastaaPoistaOikeassa olette, monet vanhukset ovat todella yksinäisiä ja moni päivystysreissu lääkärille voitaisiin välttää, jos yksinäisyyden kokemusta pystyttäisiin vähentämään. Monissa kunnissa on ollut hankkeita,joiden tuella teknologian käyttöä vanhustenhullossa on lisätty. Minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta teknologian käytöstä vanhustyössä, mutta tiedän, että hyvinvointi TV on laite, jonka avulla vanhus voi olla yhteydessä hoitajaan tai omiin läheisiinsä. Hyvinvointi TV:ssa Mummo painaa henkilön kuvaa, johon haluaa yhteyden luoda, sitten linja avautuu ja voidaaan jutella kasvotusten TV:n välityksellä. Kaikilla tuntuu nykyisin olevan monenlaista menoa ja ohjelmaa, tällainen uusi tapa pitää yhteyttää voisi tihentää isovanhenmpien ja lastenlasten yhteydenpitoa ja samalla lähentää suhdetta. Tässä voisi olla Sami sulle ja mummollesi kiva uusi tapa pitää yhteyttä.
VastaaPoista