Etätyöskentelyn haasteita

Löysin Talouselämän verkkosivuilta( www.talouselama.fi . Varo etätyön syntejä. 17.11.2008), jonka oli kirjoittanut konsultti Ken Blanchard-yhtiössä. Artikkeli kertoo virtuualityöskentelyn haasteista alaisen näkökulmasta. Johtaminen kansainvälisessä ympäristössä edellyttää usein matkustamista ja kun aikaa ei ole tarpeeksi, pitää järjestää virtuaalisia työryhmiä. Siirtyminen virtuaaliseen työyhteisöön ei aina ole ongelmatonta ja esimies-alaissuhteet usein mutkistuvat. Artikkelin mukaan virtuaalinen työympäristö edellyttää alaisilta suurempaa panostusta, esimerkiksi virtuaalityössä alaisten määrä saattaa olla niin suuri, että esimiehellä ei ole aikaa olla aktiivinen ja ottaa yhteyttä, joten alaisen pitää olla aktiivinen osapuoli. Lisäksi virtuaaliesimies saattaa epäillä alaisen viettävän virtuaalityössä vain vapaa-aikaa, jonka takia alaisen pitää olla ylikommunikoiva ja pitää esimies ajan tasalla työtehtävistään. Virtuaalityössä työtehtävät tulevat usein sähköpostilla , joten viestien tärkeysjärjestys saattaa kadota. Kirjoitushetkellä viesti on saattanut tuntua tehtävänantajasta tärkeältä, mutta jatkuvassa tehtävänpommituksessa tärkeysjärjestys hämärtyy. Vääriä tehtäviä väärään aikaan suorittava alainen ei ole esimiehen kannalta mielenkiintoinen. Etätyössä alaisen pitää ottaa huomioon omat tarpeet ja oman verkoston ylläpito. Etätyö on usein yksinäistä, kun ei ole fyysistä työyhteisöä. Artikkelin mukaan virtuaaliset työryhmät ovat nopealiikkeisiä ja jokaisen ryhmäläisen odotetaan tuovan lisäarvoa osaamisensa ja työpanoksen muodossa. Alaisen kannalta virtuaalisessa työskentelyssä on haasteita, mutta toisaalta vapauttakin. Artikkelissa englanninkielen viestintäverkostoyritystä pyörittävä Peter Herring sanoi, että voi nyt valita yhteistyökumppanit niin, ettei tarvitse tavata kuin mukavia ihmisiä. Työelämän laatu parani kertaheitolla.
Itsellä ei ole kokemusta tyystin virtuaalisesta työyhteisöstä. Aiemmassa työpaikassa tiimissäni työskenteli ostoyksikössä tuotepäällikkönä naishenkilö, joka asui n. parinsadan kilometrin päästä toimistolta. Hän oli työskennellyt alalla ennen etätyöskentelyyn ryhtymistä jo parikymmentä vuotta, joten ammattiosaaminen oli rautainen. Hän kävi toimistolla n. kerran, pari viikossa. Kun oli toimittajatapaamisia, hän pyrki järjestämään ne samoina päivinä ja enimmäkseen yhteydenpito oli sähköpostitse toimittajienkin kanssa. Itse olin paljon yhteistyössä hänen kanssaan päivittäin, koska työskentelimme saman tuoteryhmän parissa. Koin, että sähköpostitse asiat hoituivat hyvin, mutta puhelimitse välillä oli vaikeuksia saada yhteyttä. Toisinaan hän unohti ilmoittaa, että piti vapaapäiviä, eikä ollut tavoitettavissa. Meillä tiimissä työskentely oli itsenäistä ja suhteellisen vapaata. Esimies oli harvoin paikalla ja kontaktit häneenkin sai parhaiten sähköpostitse. Koin, että työkaverini oli tyytyväinen virtuaalisen työskentelyyn, koska sai tehdä töitä kotoa käsin. Mielestäni muu tiimi ei kokenut hänen työskentelyään etänä ongelmallisena, mutta ehkä toisinaan oli epäilyjä ilmassa siitä, tekeekö hän varmasti saman työmäärän kuin konttorilla työskentelevät. En tiedä, joissakin tiimeissä jonkun etätyöskentely saatetaan kokea vaikeana ja epäoikeudenmukaisena..? Alaiseltahan etätyöskentely kyllä vaatii aktiivisuutta, hyvää ammattiosaamista ja työpanosta. Pitääkö siis etänä työskentelevän antaa enemmän itsestään kuin toimistolla työskentelevän?