Surffasin 19.4.10 Iltalehden sivuilla ja keskustelupalstalla kysyttiin: ”Miten Facebook on vaikuttanut sosiaaliseen elämääsi? Kerro meille, onko Facebook lisännyt sosiaalista elämääsi vai oletko jumiutunut pitämään yhteyttä tuttaviisi vain virtuaalisesti.”
Mielipiteet jakautuivat puolesta ja vastaan, kuten arvata saattoikin. Jotkut eivät voineet käsittää koko ”hömpötystä” ja ihmettelivät, miksi kukaan viitsii tuhlata aikaansa moiseen. Toiset taasen olivat innoissaan siitä, että voivat olla yhteydessä päivittäinkin sellaisten ystävien ja sukulaisten kanssa, joita ei ole mahdollisuus usein kasvotusten nähdä. Joillekin Facebook oli iltojen ilo, mutta sitäkin tärkeämpi yhteydenpidon kannalta, ja eräälle vastaajalle Facebook oli tuonut runsaasti vipinää sosiaaliseen elämään. Facebook koettiin helpoksi yhteydenpitovälineeksi puhelimeen ja sähköpostiin verrattuna, ja sen kautta pystyi helposti sopimaan esim. tapaamisia.
Liityin itse Facebookiin vasta muutamia kuukausia sitten. Vannoin ja vakuutin sekä itselleni että muille pitkään, että siihen en kuuna päivänä liity, se on täyttä hölynpölyä. Kuunnellessani kuitenkin muiden keskusteluja mystisestä Facebook-maailmasta koin toisinaan jääväni jopa jostain paitsi, koska en tiennyt mistä ”kaikki” puhuvat. ”Facebookissa oli taas sitä ja tätä…” Kunnes sitten eräänä päivänä en voinut enää vastustaa kiusausta ja rekisteröidyin. Osittain silkasta uteliaisuudesta.
Voin sanoa jääneeni hieman jopa koukkuun Facebookiin; siellä on käytävä vähintään kerran päivässä lueskelemassa kavereiden kuulumiset ja uutiset. Onhan se mukavaa tietää mitä esim. vanhoille lukiokavereille kuuluu, mitä he tekevät ja missä asuvat. Joidenkin kavereiden kanssa ei totta puhuen tulisi oltua yhteydessä muutoin kuin Facebookin välityksellä. Ystävät ja sukulaiset asuvat eri paikkakunnilla ja välimatkaa on paljonkin, joten Facebook yhteydenpitovälineenä on mielestäni aivan ehdoton. Sähköpostikin jää mielestäni toiseksi, sillä Facebookissa pystyy viestien lähettämisen lisäksi keskustelemaan myös reaaliaikaisesti. Keskustelin juuri serkkuni kanssa, joka asuu Thaimaassa. Jos olisin sähköpostia lähettänyt, hän olisi lukenut sen joskus, ehkä. Soittaminen ei tullut toki mieleenkään.
Tapaan ystäviäni toki myös kasvotusten niin usein kuin se on mahdollista, ja soittelemme puolin ja toisin. Onhan se paljon mukavampaa istua kahvikupposen äärellä hyvän ystävän kanssa ja jutella kaikessa rauhassa kuin pitää yhteyttä vain virtuaalimaailmassa. Voisin kiteyttää vastaukseni otsikon kysymykseen näin: Facebook ei ole vähentänyt sosiaalista elämääni, mutta on lisännyt virtuaalista kanssakäymistä.
Oikein ajankohtaisen aiheet olet kyllä valinnut. Facebook on jokaisen - tai ainakin lähes jokaisen - huulilla tänä päivänä. FB on muuttanut sosiaalista elämääni kyllä jonkin verran. En olisi koskaan uskonut, että silloin tällöin esim. iltaisin, kun olisi aikaa vaikka vaimon kanssa keskusteluun, niin otan läppärini ja menen suoraan Facebookiin. Eipä siinä mitään, vaimo tekee samoin. Laiminlyömme sosiaalista kanssakäymistä yhdessä sulassa sovussa.
VastaaPoistaEnnen kuin kukaan luulee, että minulla ei ole muuta elämää, voin mainita, että meillä on kolme alle kouluikäistä lasta ja he pitävät huolen siitä, että Facebookissa ei ehdi käymään päivän tai illan aikana. Ja kyllä me vaimonkin kanssa ehdimme jutella riittävästi. Itse asiassa Facebookin chat-toiminto on kätevä yhteydenpitoväline esim. työpäivän aikana. Viestit liikkuvat reaaliajassa netin yli vastaanottajalle - myös vaimolle.
Minulla on Facebookissa 104 "ystävää". Opiskelu- ja koulutovereita, työ-, joukkue- ja bändikavereita. Oikeista ystävistäni siellä ei ole ainuttakaan, paitsi vaimoni. Lähimmät ystäväni eivät ole Facebookissa eivätkä sinne kuulemma ole koskaan tulossakaan. Olen oikeastaan onnellinen tästä tilanteesta, koska näin voin pitää oikesti yhteyttä oikeisiin ystäviini muilla keinoilla.
Mutta olen nähnyt myös Facebookin varjopuolia. Joitakin henkilöitä FB voi koukuttaa todella pahasti. Pelit, testit ja yleinen uteliaisuus saattavat ottaa vallan ja kohta henkilöllä ei ehkä olekaan mitään muuta elämää kuin Facebook. Mielestäni henkilön sosiaalinen elämä on siinä vaiheessa jo lähes romuna.
Tämä on tosiaan aihe, joka jakaa mielipiteitä.. Itse en alumperin myöskään ajatellut ollenkaan liittyväni "naamakirjaan". Porukan painostuksesta ja lopulta oikeastaan siitä syystä, että olin kaasona yhdelle ystävälleni, joka on Facebookin ahkera käyttäjä ja hänen polttariohjelmaan liittyi olenneisena osana Facebook. Näin oli, uskokaa tai älkää.. Polttarisankari sai ohjeistukset Facebookin kautta ja päivitti koko ajan polttareidensa kulkua IPodilla kuvien ja kommenttien muodossa seinällensä. Pakkohan minunkin oli sinne liittyä, että pysyin edes vähän etukäteen kärryillä.. =)
VastaaPoistaOmaa elämääni Facebook ei ole orjuuttanut, vaikkakin käyn siellä silloin tällöin, välillä jopa muutaman kerran päivässä, jos on aikaa. En harrasta tilapäivitystä, enkä ole kuvia kovinkaan paljon sinne laittanut. Armas mieheni ei ymmärrä kyseistä yhteisöä ollenkaan ja onkin jo useaan otteeseen vannottanut minua laittamasta meidän uudesta tulokkaasta kuvia sinne.
En kuitenkaan koe, että Facebook on pelkästään koukuttava yhteisö, johon uppoutuu vallan ja oikeat sosiaaliset kanssakäymiset jäävät vähiin. Olen itse löytänyt sieltä muutamia vanhoja koulukavereita, joiden kanssa on ollut kiva vaihtaa kuulumisia. Näihin kavereihin en varmaankaan olisi koskaan välttämättä saanut muuten kontaktia.