Noin parikymmentä vuotta sitten ollessani vaihto-oppilaana yhteydenpito kotiin toimi kirjeitse. Harvemmin soiteltiin kalliiden puhelinmaksujen vuoksi. Kirjeiden kirjoittamiseen ja vastauksen saamiseen kului helposti pari viikkoa. Vuoden aikana pysyi melko vähän mukana siitä mitä kotona oli tapahtunut. Tietysti tärkeimmistä asioista kommunikoitiin.
Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin kommunikoimme päivittäin maailman toisella puolella asuvien sukulaistemme kanssa. Olemme heihin skype yhteydessä sekä viestimme sähköpostin ja facebookin välityksellä. He tuntuvat olevat jokapäiväisesti läsnä, vaikkakin ovat monien kilometrien päässä meistä. Itsestäni on vaikea uskoa miten maailma on voinut muuttua näin paljon näinä vuosina.
Usein pohdin mitä tulee tapahtumaan seuraavan kahden kymmenen vuoden sisällä. En pysty kuvittelemaan, että maailma kehittyisi näin paljon kun kehitystä tapahtui. Ehkä kahden kymmenen vuoden jälkeen pystymme olemaan päivittäin yhteydessä toisen hahmon kanssa. Ehkä silloin pystytään muodostamaan toisen hahmon kolmiulotteisesti, kuten luennolla mainittiin. Ei tarvitse enää matkustaa pitkiä matkoja maapallon halki vaan toisen olemassa olon pystyy tuntemaan verkon välityksellä. Olisi mielenkiintoista pystyä käväisemään ajassa kahdenkymmenen vuoden päähän ja nähdä missä silloin olemme.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Itse olen pohtinut myös tätä asiaa. Maapallo pienenee entisestään. Itse olin Amerikassa kuukauden vuonna 1998. Huomasin silloin nuo samat kommunikointiongelmat. Kotiin Suomeen piti soittaa viimeistään klo 15, koska aikaero Suomeen oli niin iso, että Suomessa kello oli tuolloin jo 22. Kännykkä ei kuulunut Amerikassa juuri missään, koska tukiasemia ei juuri ollut. Kännykkä minulla, iso Nokian kapula, :) joka oli suljettuna koko reissuni ajan. Nyt on helppo kirjoitaa tekstiviestejä lähes minne tahansa maailman kolkkaan; puheluista puhumattakaan. Tulevaisuudessa puheluiden hinnat varmasti halpenevat, joten sekään ei kohta ole enää ongelma. Pian kaikki on yhtä kommunikaatiotulvaa. Kohta ei yhteyksiä pääse enää minnekään karkuun... tai sitten pitää tosiaan matkustaa keskelle "ei mitään"... missähän se muuten on?
VastaaPoista