Olen miettinyt onko virtuaalisuudelle ja tietoteknistymiselle tulossa raja vastaan jossain vaiheessa? Tekniikan puolelta rajat ovat varmaan äärettömät mutta onko ihmisen "sietokyvyllä" raja? Mielestäni ihminen kuitenkin lopulta kaipaa toista ihmistä lähelleen. Tästä on hyvänä esimerkkinä mm. hoitotyö. Tekniikka voi mahdollistaa uusia asioita, mm. diagnosointi ja hoito kehittyvät koko ajan, mutta ihmisten kohtaaminen on kuitenkin olennainen osa hoitotyötä.
Työelämässä jatkuva tavoitettavissa oleminen alkaa vaikuttaa siltä, ettei ihmisillä ole enää mahdollisuutta vapaa-aikaan, lomailuun tai sairastumiseen. Esim. virtuaalisen tiimin esimiehen tulee olla aina tavoitettavissa, mitä sitten jos ei aina pystykään olemaan tavoitettavissa? Onko esimies aina silloin huono esimies? Itselleni ei ainakaan sopisi jatkuva saatavilla olo, tarvitsen aikaa myös itselleni ja perheelleni. Näiden avulla pääsen irrottautumaan työelämästä ja jaksan myös työssäni paremmin. Jotenkin tuntuu, että kiireinen työelämän rytmi ruokkii kiirettä ja suorittamista myös vapaa-aikana. Onko elämä aina yhtä suorittamista ja kiirehtimistä? Näitä asioita on jokaisen hyvä välillä pysähtyä miettimään. Mitä asioita elämässä arvostaa ja minkä avulla jaksaa.
Etätyö tuo uusia mahdollisuuksia ja ihmisten ei välttämättä tarvitse muuttaa enää työn perässä. Tulevaisuudessa mahdollisuudet etätyöhön tulevat kasvamaan, mutta mielestäni samalla kadotetaan ihmisten välistä viestintää. Osa tämän päivän nuorista kommunikoi toistensa kanssa enää pelkästään verkon välityksellä, eivätkä osaa enää puhua asioista kasvokkain. Vaikeudet sosiaalisessa kanssakäymisessä on ollut nähtävissä jo nyt ja tuskin helpottaa tulevaisuudessa. Välillä tuntuu, että elääkö osa ihmisistä jo virtuaali todellisuudessa kokonaan?
Otin yksittäisiä esimerkkejä ja asioita pohdintaan, mutta asialla on tietenkin monia puolia. Ei ole sellaista asiaa, joka ei toisi tullessaan jotain hyvää ja huonoa. Kunhan huonot asiat huomataan ajoissa ja niihin varaudutaan, on asia jo puoliksi voitettu.
Olen samaa mieltä kanssasi, että työ- ja vapaa-aika tulisi pitää pääsääntöisesti erillään. Olen huomannut, että monilla aloilla ihmiset ovat tavoitettavissa myös vapaa-aikana. Jatkuvaan tavoitettavuuteen on varmasti osasyynä provisiopalkkaus, joka esim. markkinointi- ja kaupanalan työssä on melko yleinen. Jos en ole tavoitettavissa, asiakas ottaa yhteyttä toiseen henkilöön ja kauppa meneekin "sivu suun". Jos ihminen joutuu jatkuvasti olemaan kiinni työasioissa, on hänen vaikea keskittyä vapaa-ajan viettoon, tällöin perheen leppoisa yhdessäolo ja lepääminen työn rasituksesta ei toteudu.
VastaaPoistaOlen itse miettinyt sammaa nuoria ajatellen. Mitäköhän heidä sosiaalinen kanssakäyminen tulee olemaan 10 vuoden kuluttua jos virtuaalinen kanssakäyminen vaan kasvaa.
VastaaPoistaOlen itsekin miettinyt miten nuorison sosiaalinen kanssakäyminen tulee tulevaisuudessa tapahtumaan. Tuleekohan koulukin muuttumaan tulevaisuudessa enemmän virtuaaliseen muotoon? Onkohan tulevaisuudessa pelkkiä erakkoja jotka kommunikoivat pelkästään toistensa kanssa verkossa? Vaikea uskoa että niin kävisi, mutta kun miettii miten maailma on muuttunut 20 vuodessa mitäköhän se on seuraavien 20 vuoden jälkeen?
VastaaPoista